Marjatta Grahn

Marjatta Grahn (s. 1943) on psykoterapeutti, työyhteisökouluttaja ja työnohjaaja. Tällä hetkellä hän toimii seniorikouluttajana Maria Akatemiassa Helsingissä.  Essential Motioniin hän tutustui, koska halusi saada paremman yhteyden kehoonsa. Hän osallistui nelivuotiseen EM-koulutukseen 2007–2011.

− Olin työssäni tottunut toimimaan lähinnä mielen ja ajattelun kautta. Minulla oli tarve lähteä hakemaan itselleni tiettyä elävyyttä ja vapautumista. Koin, että olin vain hetkittäin kosketuksissa näihin laatuihini. Tunsin, että kehossani on paljon enemmän elämänvoimaa kuin se, mitä pystyin hyödyntämään. Sille piti antaa tilaa! Grahn muistelee tilannettaan ennen EM-kokemuksia.

Marjatta Grahnille neljän vuoden aikana kertynyt EM-kokemus antoi jopa enemmän, kuin hän uskalsi odottaa.

− Minulle Essential Motionista on tullut oiva keino vahvistaa omaa kehotietoisuuttani, Grahn toteaa. − Päivittäinen oman kehon kuuntelu parantaa itsetuntemusta. Tarvitsenko raitista ilmaa, pientä tai kenties isompaakin liikettä vai ehkä lepoa? Vapaa, spontaani liike vapauttaa käyttöömme sisäisiä resurssejamme ja voimavarojamme. Essential Motionin kokonaisvaltainen itsen kuuntelu yksin tai ryhmässä, huolellisessa ohjauksessa, aukaisi tietä itseen syvälliselle tasolle, aina lapsen alkuperäisiin, kasvuhakuisiin, vitaalisiin kerroksiin asti.  Kosketus tähän varhaiseen vitaalitasoon loi itsessäni uudenlaista, elävämpää minäkokemusta ja identiteettiä. Tämä taas vapautti energiaa ja iloa! Huomasin myös, että tavoittaessani elävämmän yhteyden itseeni myös muiden kohtaamisesta tuli syvempää.

Toisinaan stressi, ahdistus tai menetys kuitenkin lamauttavat. Pysähtyneisyyden tilassa voi olla vaikea antaa tilaa itsen kuuntelulle, sille, mitä keho todella kaipaa.

− Jos huomaan, että jähmetyn pidemmäksi aikaa tällaiseen olotilaan, hakeudun EM-ohjaukseen. Seuraan kehon omaa liikettä, ja sitä kautta jännittyneisyys lähtee avautumaan. Ohjaajan läsnäolo on tällöin välttämätöntä, sillä on tärkeää tulla nähdyksi, Marjatta Grahn sanoo. − Vuorovaikutuksen kautta voi saada kosketuksen itseensä. Voimme olla pitkiäkin aikoja yksin, mutta tarvitsemme yhteyttä toisiin, kokemusta nähdyksi tulemisesta.

Katoava kehon kuuntelemisen taito?

Elämme aikaa, jolloin kiire ja erilaiset näyttöpäätteet hallitsevat elämäämme. Milloin ihmiset seuraavat omaa sisäistä tilaansa ja hyvinvointiaan?

− Kipu, puutuminen ja kehon jäykistyminen ovat hälytysmerkkejä. Kun tällaisia fyysisiä oireita ilmaantuu, elävyytemme on vaarassa kadota. Viimeistään tässä vaiheessa on tärkeää suunnata huomiota omaan kehoon ja sen viesteihin, Marjatta Grahn muistuttaa.

Aika ajoin meistä jokaiselle olisi tarpeellista pysähtyä kuulostelemaan mieltämme ja kehoamme: mitä tunteita liikkuu, mikä painaa, mikä on kehoni tilanne nyt? Tällainen huomion sisäänpäin suuntaaminen ei suinkaan ole itsekeskeisyyttä, vaan kyseessä on tärkeä taito, joka ylläpitää elinvoimaamme ja auttaa meitä pitämään itsestämme parempaa huolta. Se on tervettä itsensä kunnioittamista.

− Kun katsot peiliin, mitä näet? Silmissä pitäisi olla aina pieni säihke. Se on merkki elämänvoimasta. Jos tämä pieni kipinä sammuu, pitää tehdä jotain. Silloin voi kuulostella, mikä olisi parasta. Onko se kenties puhelu ystävälle, pieni kävelylenkki, jokin liike tai liikesarja? Riittävätkö nämä arkiset keinot? Jos eivät, pitää sallia itselleen apua. Yksi hyvä keino on hakeutua Essential Motion -ohjaukseen. Spontaani liike elvyttää ja hoitaa ihmisen kokonaisolemusta. Kehon omaehtoinen, vapaa liike on portti sisäiseen elävyyteen, joka on ehkä aiemmin jähmettynyt.

Vanheneminen ja keho-mielisuhde

Alkuperäiskulttuureissa vanhenemista arvostetaan, mutta meillä vanhenemisen mielikuva on usein ikävä. Vanhenevat ihmiset nähdään ongelmana ja taakkana, rahanmenona. Kulttuurimme palvoo ikuista nuoruutta; se ei nosta esiin elämänkokemuksen arvoa eikä tue ikätietoista uusien tehtävien ja merkitysten löytämistä nimenomaan vanhempana ihmisenä. Ne on itse löydettävä.

− Vanhemman ihmisen tehtävän löytäminen on minulle missio! Eläkkeellä oleminen ei ole vain uusien harrastusten etsimistä, vaikka sekin on usein tärkeää. Vanhempien ihmisten tulisi olla nuoremmille eräänlaisia elämäntaidon mentoreita ja vaalia yhteyttä eri sukupolvien välillä. Heidän tulisi olla mukana elämässä. Nämä perustehtävät pitäisi löytää uudelleen, ja tähän haluan ikätovereitani herätellä, Grahn toteaa. Hän lisää vielä, että hänelle Essential Motion on vanhenemisessa voimavaroja tukeva, ja se antaa resursseja tähän henkiseen työhön.

Keho-mielisuhteen toimivuus korostuu, kun ikää alkaa tulla. Vanhetessaan kehomme ei enää ole elastinen ja nuorekkaan jäntevä. Se ei ehkä kestä kolhujakaan kuten ennen. Pysyäkseen kunnossa keho tarvitsee huomiota ja liikettä. Vanhenevaan kehoonsa voi suhtautua uteliaan ystävällisesti. Sen voi kantaa arvokkaasti, ja sitä olisi tärkeää kohdella kunnioittaen.

− Vanhenemisen kynnyksellä ollessani koin suurena haasteena, miten vastaanottaa ikääntymisestä johtuvat kehon muutokset. Näihin muutoksiin pitää tutustua, ja niiden kanssa täytyy opetella elämään. Omasta kehostaan pitää opetella pitämään yhä uudelleen. En halunnut vierastaa ja torjua itsessäni syntyvää vanhusta vaan löytää ystävällisen ja arvostavan suhteen itseeni vanhenevana naisena, Marjatta Grahn pohtii.

Kehotietoisuudessa onkin kyse vielä laajemmasta asiasta kuin fyysisen terveyden ylläpitämisestä. Kehotietoisuus on sisäinen olotila, kokemus itsestä kokonaisuutena. Se on elämänvoiman vaalimista.

− Vaikka makaisin sängyssä enkä kykenisi kunnolla liikkumaan, minulla on yhteys kehooni, Marjatta Grahn sanoo.

− Essential Motion sai minut tiedostamaan, että vitaalinen syvälaatu – kyky innostua ja säilyttää kiinnostus elämään – voi säilyä, vaikka keho heikkenee ja haurastuu. Tämä tietoisuus tuo mieleen luottamusta ja samalla kiinnostusta vanhenemisen prosessiin.

Sini Persson

Marjatta Grahnin tavoittaa Maria Akatemiasta: www.maria-akatemia.fi